Moni energiahoitaja ajattelee, että hänen pitäisi olla hoidattanut kaikki omat ongelmansa
kuntoon voidakseen hoitaa toisia. Luullaan, että hoitajan tulisi olla “valmis” ja hänen pitäisi
voida aina hyvin, eikä hän saisi tarvita hoitoa.
Mikäli hoitajalla on tällainen uskomus, hän usein kokee häpeää ja epäonnistumista
saadessaan jonkin fyysisen tai psyykkisen oireen tai sairauden. Tällaisessa tilanteessa oleva
ihminen jää helposti sairautensa tai tunnepuolen ongelmansa kanssa yksin pelätessään, että
hyvinvoiva ihminen tai toinen hoitaja tuomitsee hänet tai ajattelee hänestä pahasti. Silloin voi
olla vaikea luottaa muihin ja uskaltaa heittäytyä toisen hoitajan käsiin, avata ne kipeimmätkin
haavat ja näyttää heikkoutensa ja epätäydellisyytensä – ja tulla niistä huolimatta
kannatelluksi.
Täydellistä hoitajaa ei ole
Suomen Energiahoitajien kouluttajat Miia Varpalahti ja Petri Filipczak ovat todenneet, että
monella energiahoitajalla on täydellisyyteen pyrkimisestä johtuen rohkeuden puutetta myös
hoitamistyöhön; pitäisi olla täydellinen ja kokenut, jotta voisi hoitaa.
– On hyvä muistaa, että meistä jokainen on joskus ollut aloittelija ja vain tekemällä oppii,
Varpalahti sanoo.
– Ei voi suoraan olla kokenut. Kannustamme Petrin kanssa rohkeasti olemaan harjoittelija ja
harjoittelemaan hoitoja ja sitä kautta oppimaan. Missään nimessä ei tarvitse olla täydellinen!
Varpalahdella on myös omakohtaista kokemusta täydellisyyteen pyrkimisestä.
– Harrastin kilpatanssia, ja valmentajat yrittivät kannustaa osallistumaan ensimmäisiin
kilpailuihin. Itselläni oli sellainen ajatus, että ei sinne vielä voi mennä, ensin pitää olla
täydellinen. Valmentajat sanoivat, että “et tule koskaan olemaan täydellinen”.
Energiahoitamisessa on ihan tämä sama: tämä on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Aina
kun yhden asian opit, koet taas, ettet ole täydellinen jossakin seuraavassa asiassa, koska
askeleita ja kehitystasoja tulee koko ajan lisää ja lisää. Mekään emme Petrin kanssa ole
täydellisiä, emmekä koskaan tule olemaankaan, vaan aina opimme uutta. Sitä täydellisyyttä
ei kannata jäädä odottamaan, koska sitä ei tule. Rohkeasti vain tekemään! hän kannustaa.
vahvistuneensa esimerkiksi omien rajojen asettamisessa.
Oman keskeneräisyyden ymmärtäminen auttaa ymmärtämään ihmisyyttä
Varpalahti ja Filipczak tietävät, että usein hoitajaksi hakeutuu hoivaajatyyppisiä persoonia,
jotka ovat aina huolehtineet muista.
– Toisista huolehtiminen voi olla myös pakokeino: kun huomion kiinnittää muihin, meidän ei
tarvitse kohdata itseämme, Filipczak huomauttaa.
– Toisaalta käsittelemme toisten hoitamisen kautta myös itsessämme olevia asioita.
Samankaltainen asia hoidettavassa saa aikaan resonanssi-ilmiön; se nostaa asioita pintaan
myös hoitajassa itsessään. On kuitenkin vain hyvä asia, että asiat nousevat pintaan,
tietoisuuteen ja käsittelyyn.
Varpalahti muistuttaa, että myös hoitajana saa olla inhimillinen.
– Saamme olla aitoja ihmisiä kaikkine tunteinemme ja oireinemme. Meillä voi esimerkiksi
nousta kyyneleet silmiin kesken hoidon. Hoito ja sen esiin nostamat asiat saavat liikuttaa.
Niitä on hyvä käsitellä sitten hoidon jälkeen, mitä itsessä on pintaan noussut, mutta itse
hoidossa keskitytään hoidettavaan; hoitohetki ei ole hyvä hetki hoitajan itsensä alkaa
jakamaan omia kokemuksiaan ja oireitaan, vaan huomion on hyvä kaikesta huolimatta olla
täysin hoidettavassa.
Kouluttajien mukaan omien keskeneräisyyksien tiedostaminen mahdollistaa sen, että voi
ymmärtää ihmisyyden olevan kokoaikaista kehitystä ja kasvua. Elämä itsessään nostaa
asioita pintaan, käsittelyyn ja hoidettavaksi.
– Voimme luulla, että olemme käsitelleet jonkin asian, mutta vasta oikea elämä näyttää sen,
olemmeko oikeasti käsitelleet sen loppuun, Varpalahti sanoo ja jatkaa:
– Pahinta on, jos alamme piilottaa oireitamme ja tunteitamme, jotta voisimme itsemme ja
toistemme silmissä olla täydellisiä. Täydellisyyttä ei ole saavutettavissa. Se, joka sitä
tavoittelee ja luulee saavuttavansa sen, on hyvin voimakkaasti egomielensä ohjauksessa.
kokea lapsuudenkodissaan hoivaa ja turvaa. Hoidoissa käyminen antaa heille mahdollisuuden
opetella päästämään irti vahvuudesta ja kokea olevansa kannateltavana ja vastaanottavana
osapuolena.
Hoitajakin saa olla tarvitseva
Hoivaajaihmiset eivät usein ole saaneet lapsuudenkodissaan itse kokea hoivaa ja turvaa.
Siksi heidän voikin olla hyvin haasteellista heittäytyä hoidettavan rooliin. Luottaa ja olla
kannateltuna. Päästää irti vahvuudesta ja asioiden kannattelusta ja vain ottaa vastaan
pienenä, haavoittuvana ihmisenä. Olla kerrankin se tarvitseva.
Monesti nämä ihmiset eivät ole aiemmin saaneet tällaista kokemusta, ja sen takia sen
vastaanottaminen voi olla hyvin haastavaa.
– Tällöin hoitajaan luottaminen on avainasemassa, Petri Filipczak sanoo.
– Luottamus täytyy ansaita, ja alussa useampi hoitokerta voi mennä pinnallisempien
asioiden hoitoon. Kun luottamus kasvaa, uskaltaa heittäytyä kannateltavaksi hoitoon.
Hoitotilanteessa hoitajan oma varmuus on tärkeää, jotta hoidettavalle tulee turvallinen olo ja
tunne, että tuo toinen pystyy kohtaamaan ja kannattelemaan minua, mitä ikinä hoidossa
pintaan nouseekaan.
Eräs hoitajana toimiva sanoi kerran Miia Varpalahdelle osuvasti, miten häntä itseään hoitoon
mennessään helpottaa ajatus, että hoitaja on myös hoidettava ja hoidettava on myös hoitaja.
– Me aina opimme toisistamme näissä tilanteissa, Varpalahti hoksauttaa.
Lähelle juurisyitä ja omaa itseä
Itse hoitoa voidaan tehdä joko enemmän pintatasolla, eli korjata asentovirheitä ja tehdä
kivunhoitoa, tai sitten mennä syvemmälle kehoon ja mieleen tunnepuolen hoidossa. Mitä
enemmän käy hoidoissa, sitä paremmin syvemmälle varastoidut stressit alkavat nousta
pintaan.
– Aletaan mennä lähemmäs juurisyitä, ja alkaa löytyä se todellinen minuus, Varpalahti
tarkentaa.
– Monet kokevatkin pidemmän hoitosarjan jälkeen löytäneensä uudelleen pitkäänkin
kadoksissa olleen itsensä. Oma voima ja omat rajat suhteessa toisiin ihmisiin alkavat
vahvistua, tunteet eivät enää vie niin mennessään. Alkaa pystyä ilmentämään omaa,
todellista itseään tilanteessa kuin tilanteessa, toimia rakkaudesta käsin.
Varpalahti kuvailee, miten minuuden löytymisen myötä kuoret, joita olemme pärjätäksemme
ja sisimpäämme suojataksemme tehneet, sulavat tarpeettomina pois ja alamme olla aitoja,
omia, inhimillisiä itsejämme.
– Ihmiset aistivat sen aitouden ja empatian, ja se on usein hyvin puoleensavetävää. Kuorten
pitäminen on keholle ja mielelle hyvin stressaavaa, kun ei voi olla sitä mitä on, vaan esittää
jotain muuta roolia. Se kuormittaa valtavasti.
syvemmälle kehoon varastoituneet stressit alkavat nousta pintaan.
Ilo, keveys ja kiitollisuus palaavat elämään
Toisinaan hoidossa voi alkaa nousta edellisen elämän traumoja ja suvun traumoja, jotka
ovat vaikuttavat nykyhetken psyykkisiin ja fyysisiin oireisiin. Energiahoidossa myös näitä
pystytään purkamaan hermoston tasolta pois. Petri Filipczak kuvailee:
– Hoidoissa käyminen on kuin sipulin kuorimista: hoitojen myötä alkaa tulla tietoiseksi myös
omista käytös-, uskomus- ja ajattelumalleista. Tietoiseksi tuleminen onkin ensimmäinen
askel muutokseen.
Miia Varpalahti kertoo, miten he ovat vuosien saatossa hoitotyötä tehdessään nähneet
pitkien asiakassuhteiden aikana sen valtavan muutoksen, joka asiakkaassa on tapahtunut.
– Monilla on saattanut koko elämä uudistua oman kasvun ja eheytymisen myötä. Usein
kuulemme, kuinka ilo, keveys ja kiitollisuus ovat palanneet elämään, kun on ensin rohkeasti
kohdannut varjonsa.
kasvattamaan ammattitaitoa.
Filipczak, kertoo, että useimmat työkseen BodyMind-energiahoitoja tekevät käyvät itsekin
hoidoissa huollattamassa itseään.
– Säännöllisesti hoidoissa käyminen vie hoitajaa omassa kehityksessä voimakkaasti
eteenpäin ja mahdollistaa näin myös ammatissa kehittymisen ja hyvän viemisen eteenpäin
myös omaan hoitotyöhön ja asiakaskohtaamisiin.
