Perusturva on kokemus siitä, että luottaa elämän kantavan ja että
kriiseistä ja traumoista voi selvitä. Jos perusturva on heikko vaikkapa
lapsuuden kokemusten takia, elää ihminen jatkuvassa stressitilassa
tahtomattaan.
Perusturva on hyvinvoinnin edellytys. Kun ihminen kokee hermostotasolla olevansa turvassa, hän kykenee aitoon ja palauttavaan lepoon sekä pystyy helposti luomaan yhteyden muihin. Hän myös luottaa elämän kantavan ja siihen, että selviytyy elämän eteen tuomista vaikeuksista tavalla tai toisella.
Perusturvaan vaikuttavat esimerkiksi lapsuus, ihmissuhteet, elinolot, talous, asuminen, työ ja mahdollisuus saada tukea muilta. Myös ympäröivä yhteiskunta voi joko vahvistaa tai heikentää yksilön kokemaa perusturvaa.
Kun perusturva on riittävä, ihminen pystyy paremmin keskittymään oppimiseen, työhön, ihmissuhteisiin, luovuuteen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Turvallisuuden tunne mahdollistaa uteliaisuuden ja riskien ottamisen: on lupa kokeilla ja myös epäonnistua.
Tärkein ajanjakso perusturvan muodostumisessa on lapsuus. Perusturva on nimittäin se pohja, jolle lapsen hyvinvointi rakentuu. Puutteellinen lapsuuden perusturva tulee usein esiin, kun aikuinen alkaa jossain vaiheessa elämäänsä käsitellä ongelmiaan ja niiden juurisyitä.
Lapsen aivot ja hermosto ovat vasta kehittymässä. Lapsi tarvitsee turvallisia ja ennakoitavia aikuisia, jotka auttavat häntä säätelemään stressiä ja tunteitaan. Vakaat ihmissuhteet voivat suojata lasta pitkäkestoisen stressin haitallisilta vaikutuksilta. Jos lapsi sen sijaan joutuu koko ajan selviytymään hankalista tilanteista ilman riittävää tukea, voi se häiritä tasapainoista kehitystä.
Lapsuuden traumakokemuksia voivat olla esimerkiksi kiusaaminen, väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, laiminlyönti, vanhemman päihde- tai mielenterveysongelmat tai vanhemman menettäminen. Ne voivat olla yhteydessä myöhempiin itsesäätelyn, mielenterveyden, ihmissuhteiden ja elämänhallinnan haasteisiin.
Aina ei lapsuuden stressin tarvitse olla äärimmäistä, vaan henkisesti tai fyysisesti poissaoleva vanhempi ja lapsen jatkuva kokemus siitä, ettei tule kuulluksi ja nähdyksi, voi heikentää hänen perusturvaansa.
Esimerkiksi onnettomuus, rikoksen uhriksi joutuminen, luonnonkatastrofi tai läheisen äkillinen menetys joko kuoleman tai eron muodossa voivat horjuttaa aikuisenkin perusturvaa. Silloin hänen aiemmat kokemuksensa, ihmissuhteensa ja saatavilla oleva tuki vaikuttavat siihen, miten hän pystyy käsittelemään tapahtuneen.
Trauman jälkeen ihminen saattaa esimerkiksi säpsähtää helposti, tarkkailla ympäristöään herkeämättä tai kokea tavallisen tilanteen uhkaavana. Keho voi reagoida myös paljon myöhemmin tilanteisiin, jotka muistuttavat aiemmasta, vaikkei todellista vaaraa enää olisi.
Hyvän perusturvan omaava aikuinen selviytyy traumaattisesta tapahtumasta monesti paremmin kuin henkilö, jonka perusturva on valmiiksi heikko.
Koettu uhka vaikuttaa koko elimistöön. Kun ihminen havaitsee vaaran, elimistön stressijärjestelmä aktivoituu. Sydämen syke kiihtyy, hengitys nopeutuu ja tulee pinnallisemmaksi, lihakset jännittyvät ja stressihormonit vapautuvat verenkiertoon. Tätä kutsutaan taistele tai pakene -reaktioksi. Jos kuormitus pitkittyy, kehon stressijärjestelmä jää ikään kuin ”päälle”.
Perusturva ja autonominen hermosto muodostavat siis kokonaisuuden. Heikon perusturvan omaavan ihmisen sympaattinen hermosto voi olla koko ajan lievästi aktiivisena. Kun perusturva on kunnossa, kykenee ihmisen hermostokin todennäköisesti myös siirtymään helpommin parasympaattiseen eli lepotilaan.
Vahvakin perusturva voi järkkyä, kun ihminen kokee menettävänsä tilanteen hallinnan, ennakoitavuuden tai yhteyden muihin ihmisiin. Joskus kyse on äkillisestä tapahtumasta, joskus vuosia jatkuneesta kuormituksesta.
Esimerkiksi työttömyys voi horjuttaa sekä taloudellista että psyykkistä perusturvaa. Huoli vuokrasta, ruoasta ja tulevaisuudesta pitää stressitasot koholla koko ajan.
Vakavasti sairastuessaan tai läheisen menettäessään ihminen kadottaa näköalan siitä, millaiseksi elämä tulevaisuudessa muodostuu tai onko tulevaisuutta ylipäänsä.
Myös ihmissuhteen turvattomuus, kuten väkivalta, jatkuva hylkäämisen pelko tai arvaamattomuus ovat uhka perusturvallisuudelle. Hermosto ei pysty lepäämään, kun sen on skannattava ympäristöä jatkuvasti.
Negatiiviset uutiset, sosiaalinen media, ilmastonmuutos, epäoikeudenmukaisuudet, sodat ja raa’istunut kielenkäyttö nakertavat monen perusturvaa kuin huomaamatta. On vaikea uskoa hyvään, kun saa jatkuvasti lukea mitä järkyttävämpiä asioita meiltä ja maailmalta.
Toisaalta heikko perusturva voi näkyä ilman erityisiä traumojakin. Joku voi esimerkiksi haalia pakonomaisesti lisää omaisuutta ja rahaa. Kuitenkaan mikään määrä ei riitä perimmäisen turvan paikkaamiseen. Toisella on aina oltava kaapit täynnä ruokaa, josta vanhimmat ovat jo pilaantuneet. Kolmannen koti on tahraton koko ajan, koska edes sitä hän voi kontrolloida ja tuntea siivotessaan hetkisen turvaa. Neljäs haluaa, että jopa hänen lemmikkinsä käyttäytyvät tietyllä tavalla, jotta hän pystyy ennakoimaan mitä tapahtuu.
Perusturvan järkkyminen ei kuitenkaan tarkoita, että sen menettää pysyvästi. Ihmiset reagoivat vastoinkäymisiin eri tavoin, ja suurin osa esimerkiksi traumaattisen tapahtuman kokeneista toipuu ajan ja oikeanlaisen tuen avulla.
Perusturvaa voi vahvistaa koko elämän ajan. Turvalliset ihmissuhteet, ennakoitava elämänrytmi sekä oman kehon stressireaktioiden tunnistaminen ovat tärkeitä keinoja tähän.
Se, että voi luottaa toiseen ihmiseen, tulee kuulluksi ja kannatelluksi, lisää turvan tunnetta huomattavasti.
Ennakoitavuus merkitsee hermostolle turvaa: se tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Arjen rytmi, ruokailu, liikunta, uni ja rutiinit kertovat hermostollemme, että elämä jatkuu vaikka mitä olisi tapahtunut. Siksi rytmistä on kriisin sattuessa pidettävä mahdollisuuksien mukaan kiinni.
Kun tunnistaa, milloin oma keho siirtyy hälytystilaan, voi sitä lempeästi auttaa monin tavoin. Jollekulle toimii hengitykseen syventyminen, toinen saa apua vaikkapa oman käsivartensa silittämisestä. Olipa keino mikä hyvänsä, hermosto oppii pikkuhiljaa sen merkitsevän turvaa, ja keinoa voi käyttää joka kerran, kun tuntee stressitasonsa nousevan.
Etenkin trauman kohdalla ammattilaisen apu voi olla tärkeää. Perusturvaa ei tarvitse rakentaa yksin, eikä traumasta toipuminen tapahdu tahdonvoimalla vaan turvan palauttamisella.
Myös yhteiskunnallisella tasolla perusturvaa voidaan vahvistaa huolehtimalla siitä, että ihmisillä on kohtuullinen toimeentulo, asunto, terveyspalvelut, sosiaalinen verkosto ja mahdollisuus saada apua kriiseissä. Se, että ihmiset voivat hyvin, on koko yhteiskunnan etu ja vahvuus.
Perusturva tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, miten turvalliseksi ihminen kokee oman kehonsa, olonsa, ihmissuhteensa ja ympäröivän maailman. Se saa luottamaan, että vaikeuksienkin keskellä on mahdollista saada apua, toipua ja jatkaa eteenpäin.
BME-hoitotekniikoilla voidaan käsitellä vanhojakin perusturvallisuutta horjuttaneita asioita. Kun hermosto saa hoidossa vahvan viestin turvasta, se pystyy vihdoin luopumaan kantamastaan kuormasta ja siirtymään palautumisen ja levon tilaan.
Alkuun kannattaa aina ottaa 3–5 kerran hoitosarja, sillä toisto on avain hermostonkin oppimiseen ja tulosten pysyvyyteen.