Stressi on useimpien tunnettujen sairauksien taustatekijä, joko suoraan tai epäsuorasti. Edes geenit eivät nimittäin määrää sitä, kuka sairastuu ja kuka ei.
Tukahdutetut tunteet, jatkuva kuormitus ja kyvyttömyys tunnistaa omia tarpeita voivat vuosien kuluessa heikentää elimistön toimintaa ja lisätä vakavien sairauksien riskiä. Stressi ei ole sairauksien ainoa syy, mutta se on merkittävä tekijä, jota lääketieteessä usein aliarvioidaan.
Moderni lääketiede on alusta asti erottanut ihmisen mielen ja fyysisen kehon toisistaan: kun keho sairastuu, sitä pyritään hoitamaan oirekohtaisesti eikä tarkastella potilaan tilannetta kokonaisvaltaisesti.
Kun ihminen kuormittuu liikaa vuosien ajan, alkaa se väistämättä vaikuttaa myös yleiseen terveydentilaan. Jos autonominen hermosto ei ikinä pääse kunnolla parasympaattiseen eli palautumisen ja korjaamisen tilaan, pettää keho lopulta jostain kohti. Osalla se on vatsa, osalla sydän, osalla tuki- ja liikuntaelimistö. Jonkun elimistö hyökkää itseään vastaan ja hän sairastuu autoimmuunisairauteen, kuten MS-tautiin, Crohnin tautiin tai nivelreumaan.
Moni meistä kantaa mukanaan valtavaa kätkettyjen tunteiden ja traumaattisten kokemusten taakkaa, vaikka näennäisesti pärjää ihan hyvin. Osa näistä voi olla peräisin lapsuudesta saakka.
Immuunijärjestelmä, hormonitoiminta, hermosto ja tunne- eli limbinen järjestelmä ovat kaikki yhteydessä. Kaikilla psyykkisillä kokemuksilla on vaikutus myös fyysiseen kehoon. Terveyden ylläpidossa ja sairauksien hoidossa ihmisen henkisen tilan ja historian huomioon ottaminen olisi siis ensiarvoisen tärkeää.
Geeniperimä vaikuttaa osittain, miten herkästi ihminen voi sairastua erilaisiin sairauksiin, mutta geenit eivät yksin määrää sitä. Nykykäsityksen mukaan iso osa sairauksista syntyy perimän ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Pitkäaikainen kuormitus ja stressi ovat juuri näitä ympäristötekijöitä, jotka voivat lisätä sairastumisriskiä.
Pitkäkestoinen stressi voi vaikuttaa geenien toimintaan epigeneettisten mekanismien kautta. Epigenetiikka tarkoittaa geenien toiminnan säätelyä ilman, että itse DNA:n rakenne muuttuu. Stressi, elämäntavat ja muut ympäristötekijät voivat siis vaikuttaa siihen, mitkä geenit ovat aktiivisia ja mitkä eivät.
Tästä on jo vuosikymmenien ajan puhunut kanadalainen lääkäri ja kirjailija Gabor Maté, joka työssään keskittyy tarkastelemaan pitkäkestoisen stressin ja psyykkisen kuorman vaikutusta terveyteen.
Matén mukaan erityisen haitallista on niin sanottu piilevä stressi. Moni ihminen oppii jo lapsuudessa sivuuttamaan omat tunteensa ja tarpeensa saadakseen hyväksyntää tai välttääkseen konflikteja. Tällainen käyttäytymismalli voi johtaa siihen, että ihminen asettaa jatkuvasti muiden tarpeet omiensa edelle. Ulospäin hän saattaa näyttää menestyvältä, tunnolliselta ja auttavaiselta, mutta oikeasti hän on jatkuvassa kuormitustilassa. Keho reagoi tähän stressiin, vaikkei mieli sitä tietoisesti tunnistaisikaan.
Stressi on elimistön luonnollinen reaktio uhkaan tai haasteeseen. Lyhytaikaisena se auttaa ihmistä selviytymään vaikeista tilanteista. Ongelma syntyy, kun stressireaktio jää päälle pitkäksi aikaa. Tällöin elimistö erittää jatkuvasti stressihormoneja, kuten kortisolia ja adrenaliinia. Pitkittynyt hormonikuormitus vaikuttaa haitallisesti immuunijärjestelmään, verenkiertoon, hermostoon sekä hormonitoimintaan.
On useita sairauksia, joiden yhteydessä pitkäaikaista stressiä on havaittu tavallista enemmän. Yksi esimerkki on nivelreuma. Kyseessä on autoimmuunisairaus, jossa elimistön puolustusjärjestelmä hyökkää omia kudoksia vastaan.
Gabor Maté kuvaa tutkimuksia ja potilastapauksia, joiden perusteella monet nivelreumaa sairastavat ovat eläneet pitkään voimakkaan henkisen kuormituksen alaisina. Pitkittynyt stressi voi häiritä immuunijärjestelmän normaalia toimintaa ja lisätä tulehdusreaktioita.
Toinen esimerkki on multippeliskleroosi eli MS-tauti. Myös se on autoimmuunisairaus, jossa elimistön puolustusjärjestelmä vaurioittaa hermostoa. Tutkimuksissa on havaittu yhteyksiä elämän vakavien tapahtumien, kroonisen stressin ja sairauden puhkeamisen tai pahenemisen välillä. Stressi ei yksin aiheuta MS-tautia, mutta se voi vaikuttaa sairauden kulkuun.
Kolmas sairausryhmä ovat sydän- ja verisuonitaudit. Jatkuva stressi nostaa verenpainetta, lisää sydämen kuormitusta sekä edesauttaa elimistön tulehdustilaa. Pitkällä aikavälillä nämä muutokset voivat lisätä riskiä sairastua sepelvaltimotautiin tai saada jopa sydänkohtaus.
Neljäs esimerkki on syöpä. Gabor Maté korostaa, ettei stressi yksin aiheuta syöpää, mutta hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan krooninen stressi voi heikentää immuunijärjestelmän kykyä tunnistaa ja tuhota poikkeavia soluja.
Viidentenä esimerkkinä voidaan mainita krooniset suolistosairaudet, kuten haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti. Monet potilaat kertovat oireiden pahenevan stressaavissa elämäntilanteissa. Koska suoliston ja aivojen välillä on tiivis yhteys vagushermon kautta, vaikuttaa jatkuva stressi sekä suoliston toimintaan että sen tulehdusreaktioihin.
Sairauksien ehkäisyssä ei riitä pelkästään terveellinen ruokavalio ja liikunta, vaikka ne ovatkin tärkeitä. Yhtä tärkeää on oppia tunnistamaan omat rajat, ilmaisemaan tunteita sekä huolehtimaan psyykkisestä hyvinvoinnista. Ihmisellä on tarve sekä läheisyyteen että aitouteen. Jos oman totuutensa joutuu jatkuvasti uhraamaan hyväksyntää saadakseen, seurauksena on kuormittava sisäinen ristiriita.
Keho kuiskaa alkuun pienin oirein, mutta jos niitä ei kuunnella, alkaa se huutaa. Kehon lähettämiä varoitusmerkkejä kannattaakin kuunnella ajoissa, ennen kuin se sanoo lopullisesti ei.
Body Mind Energy Balancing -energiahoito auttaa kehoa ja hermostoa kohti tasapainoa. Sen avulla voidaan purkaa monenlaista stressiä hermostotasolta saakka, myös tunnetaakkaa ja käsittelemättömiä traumoja, jotka ovat monella terveysongelmien juurisyy.