Palautumisen perusasiat ovat tavoitteelliselle juoksijalle tuttuja. Niiden rinnalla on kuitenkin toinen näkökulma: millaisessa tilassa keho ja mieli ovat ja miten hyvin elimistö pystyy siirtymään kuormituksesta palautumiseen? Tarkastelen tässä tekstissä tätä näkökulmaa omien kokemusteni kautta ja pohdin, millä tavoin BodyMind Energy Balancing Method -energiahoidot ovat vaikuttaneet omaan harjoitteluuni ja palautumiseeni.
Tavoitteellisessa juoksuharjoittelussa huomio kiinnittyy helposti siihen, mitä pystymme mittaamaan: vauhtiin, sykkeeseen, matkoihin, tehoihin ja harjoitusmääriin. Harjoitusohjelma kertoo, milloin juostaan kovaa, milloin kevyesti ja milloin levätään. Myös palautumisen perusasiat ovat tuttuja: riittävä uni ja energiansaanti, monipuolinen ravinto, sopiva harjoittelun määrä ja rytmitys sekä lepopäivät. Ne muodostavat perustan, jota mikään yksittäinen menetelmä ei korvaa.
Palautumisessa on kuitenkin myös vähemmän näkyvä puoli: harjoittelun ja muun elämän kuormitus vaikuttavat siihen, millaisessa tilassa keho on ennen seuraavaa harjoitusta ja miten helposti se pystyy rauhoittumaan sen jälkeen.
Harjoitus on vain osa kokonaiskuormitusta
Juoksijan kokonaiskuormitus ei muodostu pelkästään lenkeistä. Työ, ihmissuhteet ja erilaiset arjen kiireet kuluttavat voimavaroja, vaikka emme miellä niitä samalla tavalla fyysiseksi kuormitukseksi. Siksi sama harjoitus ei kuormita juoksijaa joka päivä samalla tavalla. Hyvin nukutun yön ja rauhallisen päivän jälkeen kova harjoitus voi olla sopiva ärsyke, mutta jos alla on useita huonosti nukuttuja öitä tai muuten paljon kuormitusta, sama harjoitus voi olla kokonaisuuden kannalta aivan erilainen.
Haasteena on myös se, että kehon normaali tila voi vähitellen vinoutua. Jatkuva kiire, kireys tai ylivireys voi alkaa tuntua tavalliselta, jolloin emme välttämättä enää huomaa, ettei palautuminen ole aivan samalla tasolla kuin ennen. Tämä sai minut kiinnostumaan erityisesti hermoston joustavuudesta.
Tasapainoinen hermosto osaa vaihtaa tilaa
Juoksussa tarvitsemme aktiivista hermostoa. Kovassa harjoituksessa ja kilpailussa vireyden pitää nousta, jotta pystymme keskittymään, tuottamaan voimaa ja vastaamaan kuormitukseen. Palautumisessa tarvitaan toisenlaista kykyä: harjoituksen jälkeen kehon pitäisi pystyä vähitellen rauhoittumaan. Myös päivän muun aktiivisuuden jälkeen olisi hyvä pystyä siirtymään tekemisestä lepoon ja lopulta uneen.
Hyvä hermoston toiminta ei siis tarkoita jatkuvaa rauhallisuutta. Olennaisempaa on joustavuus – kyky aktivoitua silloin, kun tarvitaan, ja rauhoittua silloin, kun on sen aika.
Tämän vuoksi palautumista ei kannata tarkastella vain unen määränä tai lepopäivien lukumääränä, vaan myös sillä on merkitystä, millaisessa vireystilassa nämä lepohetket vietetään.
Kehon kuunteleminen on harjoittelun taito
Tavoitteellinen juoksu vaatii suunnitelmallisuutta. Harjoitusohjelmaa ei voi rakentaa pelkästään sen perusteella, miltä juuri tänään tuntuu. Silti kehon viestejä kannattaa opetella kuuntelemaan: Onko oma vireystila tavallinen? Tuntuuko harjoittelun kuormitus palautuvan normaalisti? Onko uni muuttunut? Onko kehossa tai mielessä jotain, mikä poikkeaa tutusta?
Tarkoitus ei ole reagoida jokaiseen tuntemukseen keventämällä harjoittelua. Olennaisempaa on oppia tunnistamaan oma normaali tila ja huomata sen muutokset ennen kuin ne alkavat näkyä selvemmin harjoittelussa. Tämä on yksi tapa tarkastella myös sairastelun ja rasitusvammojen ennaltaehkäisyä: ei odoteta siihen asti, että jokin on pielessä, vaan opitaan tunnistamaan kuormituksen kertymistä aikaisemmin.
Energiahoidot toivat palautumiseen uuden näkökulman
Energiahoitotilanteessa pysähdytään ja annetaan huomion siirtyä hetkeksi pois tekemisestä. Minulle juuri tämä oli kiinnostavaa myös palautumisen näkökulmasta.
Olin tottunut ajattelemaan palautumista asioina, joita teen: nukun, syön hyvin, kevennän harjoittelua ja pidän lepopäiviä. Energiahoidot toivat mukaan toisenlaisen näkökulman: palautuminen voi olla myös sitä, että antaa keholle ja mielelle tilaa rauhoittua ilman, että yrittää aktiivisesti saada jotakin tapahtumaan.
Omalla kohdallani ensimmäinen selkeä muutos liittyi uneen. Iltaisin uni tuli luonnollisemmin, ja aamuisin olo tuntui levänneemmältä. Kun unen laatu parani ja ylivireys väheni, myös harjoittelun väliset päivät alkoivat tuntua erilaisilta.
Ensin tuli ehjä harjoituskausi…
Samaan aikaan energiahoitojen kanssa harjoitusmääräni kasvoi. Aloin noudattaa ensimmäistä kertaa ammattivalmentajan tekemää systemaattista harjoitusohjelmaa ja juoksin enemmän ja intensiivisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Silti harjoituskausi pysyi ehjänä. Minulle ei tullut samalla tavalla sairastelua tai rasitusvammoja, eikä harjoittelu tuntunut jatkuvasti siltä, että olisin äärirajoilla. Kehoni tuntui sopeutuvan kasvaneeseen harjoitusmäärään paremmin kuin aiemmin, ja unenlaatu pysyi hyvänä myös kuormittavampina jaksoina.
Kehityksen kannalta yksittäistä treeniä oleellisempaa on se, että pystyy harjoittelemaan tasaisesti viikosta ja kuukaudesta toiseen. En ajattele, että energiahoidot yksin selittäisivät näitä positiivisia muutoksia. Harjoittelulla, valmennuksella, harjoitusmäärän kasvulla ja muilla elämässä tapahtuneilla asioilla oli varmasti oma vaikutuksensa. Energiahoidot olivat kuitenkin yksi uusi elementti kokonaisuudessa – ja samalla ne muuttivat tapaani tarkastella
palautumista.
… lopulta kehitys näkyi myös mittareissa
Aloin kiinnittää enemmän huomiota mitattaviin tuloksiin vasta vähän myöhemmin. Syksyn ja kevään välisissä laktaatti- ja sykealuetestauksissa suorituskykyni oli kehittynyt huomattavasti. Kehitys oli suurta suhteessa siihen, kuinka lyhyt uusi harjoituskausi oli ollut. En voi tietää, mikä yksittäinen tekijä kehityksen taustalla vaikutti eniten, enkä siksi ajattele tuloksia suorana osoituksena energiahoitojen vaikutuksesta. Kiinnostavampaa on kokonaisuus ja se, miten harjoittelu alkoi tuntua kehossa samaan aikaan, kun myös mitattava suorituskyky kehittyi.
Kun harjoittelu pysyy ehjänä ja palautumiselle on riittävästi tilaa, keho saa enemmän mahdollisuuksia sopeutua kuormitukseen. Silloin myös harjoittelun pitkäjänteinen toteuttaminen helpottuu. Oman kokemukseni perusteella energiahoidot ovat olleet yksi vaikuttava tapa tukea tätä kokonaisuutta – ennen kaikkea pysähtymisen, kehon
kuuntelemisen ja rauhoittumisen näkökulmasta.
Energiahoidot vahvistavat hermoston ja mielen tasapainoa
Juoksijoina olemme tottuneet mittaamaan kehitystämme numeroilla. Se on hyödyllistä, mutta kaikki harjoittelun kannalta merkityksellinen ei näy kellossa. Siksi numeroiden rinnalle kannattaa ottaa myös oma kokemus: Miltä kehossa tuntuu harjoituksen jälkeen? Kuinka helposti pystyn rauhoittumaan? Millainen vireystilani on seuraavana päivänä? Tuntuuko harjoittelu rakentuvan vai kasaantuvan?
Palautumisen perusta ei muutu: uni, ravinto, riittävä energiansaanti, harjoittelun järkevä rytmitys ja lepopäivät ovat edelleen kaiken lähtökohta. Sen lisäksi on tärkeää tarkastella myös hermoston tilaa ja omaa kykyä siirtyä kuormituksesta palautumiseen. Energiahoidot ovat yksi mahdollinen tapa tukea palautumista kokonaisuutena. Kun palautumisen perusta on kunnossa, hoidot voivat tarjota niiden rinnalle tehokkaan keinon vahvistaa hermoston ja mielen tasapainoa.
Ehkä tavoitteellisen juoksijan seuraava kehitysaskel ei aina olekaan tehdä enemmän.
Joskus se voi olla oppia vastaanottamaan paremmin se harjoittelu, jota jo tekee.