Energiahoidot opettivat minut kuuntelemaan kehoa uudella tavalla
Voiko ihminen olla hyvinvoiva, pärjäävä ja tyytyväinen elämäänsä – ja silti olla jatkuvasti hieman liian korkeassa vireystilassa?
Elämässäni oli paljon mielekkäitä asioita: kiinnostava työ, opintoja, juoksua ja muuta liikuntaa, harrastuksia, läheisiä ihmisiä ja tavoitteita, joiden eteen halusin tehdä töitä. En pitänyt itseäni erityisen stressaantuneena tai kuormittuneena. Suurimmaksi osaksi kaikki oli hyvin.
Silti kehoni antoi pieniä merkkejä siitä, ettei palautuminen ehkä pysynyt aivan muun toimintakykyni tahdissa. Leposykkeeni olivat usein korkeita. Saatoin olla illalla fyysisesti väsynyt, mutta ajatukset jatkoivat kulkuaan. Haastavan työpäivän jälkeen pyörittelin ratkaisuja mielessäni vielä sängyssäkin. Toisaalta myös innostava projekti, uusi idea tai kova harjoitus saattoi pitää kehon valppaana vielä pitkään sen jälkeen, kun itse tilanne oli jo ohi.
Ajattelin sen olevan normaalia. Olin vain sellainen ihminen, jolla on paljon energiaa ja taipumus innostua, ajatella ja tehdä. Välillä sitä seurasi alavireisempi jakso: uni tuli helposti, mutta aamulla en silti tuntenut itseäni kunnolla levänneeksi. En kuitenkaan kokenut tämän erityisesti haittaavan elämääni.
Voin ymmärtää palautumisesta paljon ja silti kehoni voi olla aivan eri paikassa
Olin jo ennen energiahoitoihin tutustumista kiinnostunut mielen ja kehon yhteydestä. Olin lukenut palautumisesta, hermoston toiminnasta ja erilaisista tavoista vaikuttaa omaan oloon. Tiesin teoriassa paljon siitä, mitä minun pitäisi tehdä, mutta tieto ei tuntunut muuttavan sitä, mitä kehossani tapahtui.
Olin elänyt niin pitkään ylivireässä tilassa, että rauhoittuminen ja rentoutuminen tuntuivat yllättävän vaikeilta. Myös arjen kuormituksesta palautuminen tapahtui ennen kaikkea intensiivisen liikunnan kautta. Juoksu, toiminnallinen harjoittelu, suunnistus ja crossfit olivat minulle luontevia tapoja purkaa kuormitusta. Hitaammat lajit, kuten jooga tai meditaatio, eivät sen sijaan pitkään aikaan tuntuneet omilta.
Myös hengitys- ja rentoutusharjoitukset olivat minulle tuttuja. Tiesin, että niiden pitäisi auttaa, mutta en useinkaan saanut niitä muuttamaan oloani aidosti. Ongelma ei siis ollut tiedon puute. En vain tuntunut löytävän keinoa, jolla kehoni olisi lähtenyt siihen mukaan.
Yksi konkreettinen havainto kehon ylivireyden tasosta tuli meditaation alkeet -kurssilla. Harjoittelimme rauhallista ja syvää hengitystä, ja ajattelin osaavani sen helposti. Olinhan hengittänyt koko elämäni. Kun yritin tehdä harjoitusta, huomasin kuitenkin, etten oikeastaan pystynyt siihen.
Hengitys jäi helposti pinnalliseksi ja rintakehän alueelle. Sen jälkeen aloin huomata arjessa tilanteita, joissa pidätin hengitystäni huomaamattani – erityisesti silloin, kun keskityin, suoritin tai olin hieman jännittynyt.
Se sai minut ymmärtämään, kuinka paljon kehossa tapahtuu asioita ilman, että sitä edes itse huomaa tai tiedostaa. Olin pitänyt stressaantunutta ja valpasta kehoa pitkään normaalina.
Ehkä tämä on yksi tavoitteellisen ja toimintakykyisen ihmisen haasteista. Olemme tottuneet ratkaisemaan asioita tiedolla, ymmärryksellä ja tahdonvoimalla. Kun jokin ei toimi, hankitaan lisää tietoa, harjoitellaan ja yritetään paremmin.
Palautumisessa tämä logiikka ei aina toimi.
Kehoa ei voi vain päättää rentouttaa. Ja suorittamiseen taipuvaiselle ihmiselle myös palautumisesta voi huomaamatta tulla uusi suoritus.
Energiahoitoihin tutustuin uteliaisuudesta
Törmäsin energiahoitoihin ystävän kautta. Hän oli aloittanut kouluttautumisen BodyMind Energy Balancing -metodin hoitajaksi, ja lupauduin hänelle testiasiakkaaksi. Olin lähinnä utelias.
Kävin muutamassa hoidossa ja aloin vähitellen huomata pieniä, arkisia muutoksia.
Ensimmäisenä huomasin niska-hartiaseudun jatkuvan jännityksen hellittävän. Olin pitkään ajatellut, että hartioiden kireys ja siitä seurannut ryhtiongelma olivat vain osa minua – ominaisuus, jonka kanssa nyt vain eletään. Myös päänsärkyjä alkoi olla vähemmän.
Sitten huomasin muutoksen unessa. Iltaisin alkoi nukuttaa luonnollisesti. Sänkyyn mennessä minun ei enää tarvinnut yrittää saada itseäni nukkumaan, vaan uni tuli helpommin. Aamuisin olo tuntui aidosti levänneeltä.
Yksittäisinä asioina nämä olivat pieniä muutoksia, mutta niiden merkitys oli suuri. Merkityksellisintä oli kuitenkin se, että sain ensimmäistä kertaa vuosiin kokemuksen siitä, miltä palautuminen todella tuntuu kehossa.
Kehossani ja mielessäni oli olemassa tila, johon en ollut vuosikausiin päässyt. Kuin kuorma olisi pudonnut harteilta: oli helpompi olla tässä hetkessä, risteilevät ajatukset rauhoittuivat ja koko olo tuntui kevyemmältä. Olo tuntui aidosti levänneeltä, rentoutuneelta ja tasapainoiselta.
Energiahoitojen myötä aloin myös kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä kehoni kertoo minulle. Huomasin esimerkiksi, milloin hengitys muuttuu pinnallisemmaksi, ajatukset alkavat kiertää kehää tai kehossa on levoton olo ilman selvää syytä.
Joskus olen fyysisesti väsynyt, mutta huomaan silti olevani sisäisesti valpas. Nykyään tunnistan nämä merkit aikaisemmin ja osaan pysähtyä ennen kuin olo pääsee kasvamaan liian kuormittavaksi. Käytän itsehoitotekniikoita, hengitystä ja muita tapoja vaikuttaa omaan vireystilaani.
Hyvä palautuminen on kykyä vaihtaa tilaa
Emme tarvitse jatkuvasti rauhallista hermostoa. Tarvitsemme joustavan hermoston – kyvyn aktivoitua silloin, kun sitä tarvitaan, ja palata takaisin lepoon, kun kuormitus on ohi.
Tarvitsemme vireyttä työpäivän haasteisiin, innostaviin asioihin, liikuntaan ja tilanteisiin, joissa haluamme tai meidän pitää suoriutua. Yhtä tärkeää on kuitenkin osata päästää niistä irti.
Hyvä palautuminen ei tarkoita jatkuvaa rauhallisuutta, vaan kykyä vaihtaa tilaa aktiivisuuden ja levon välillä. Haastavat tilanteet eivät ole kadonneet elämästäni, enkä halua niiden katoavan. Ero on siinä, etten koe olevani enää samalla tavalla niiden vietävissä.
Olen huomannut tämän esimerkiksi esiintymistilanteissa. Pitkään esiintymisjännitys oli minulle ristiriitainen kokemus: mielen tasolla saatoin olla täysin rauhallinen ja tietää, ettei tilanteessa ollut mitään todellista uhkaa. Silti keho reagoi kuin olisi ollut.
Syke nousi, hengitys muuttui pinnallisemmaksi ja ajattelu tuntui hetkellisesti kaventuvan.
Nykyään tunnistan reaktion aikaisemmin. Kun huomaan kehon siirtyvän valmiustilaan, minun ei tarvitse vain yrittää ajatella itseäni rauhalliseksi. Voin pysähtyä ja käyttää itsehoitotekniikoita ennen kuin reaktio voimistuu.
Kun oppii tunnistamaan kehon viestejä aikaisemmin, niihin voi myös reagoida aikaisemmin.
Olen kokenut energiahoidot erityisen vaikuttavana tapana tasapainottaa vireystilaa. Yksi merkittävä tekijä on ollut se, ettei minun tarvitse hoidon aikana itse ohjata rentoutumista tai saada sitä aikaan. Voin vain olla, päästää irti kontrollista ja antaa hoidon vaikuttaa.
Tämä oli minulle uudenlainen kokemus. Olin tottunut lähestymään asioita aktiivisesti ja etsimään ratkaisuja tekemisen kautta, mutta energiahoidossa sain harjoitella myös vastaanottamista ja irti päästämistä.
Koin myös, että kun kehoni oli saanut toistuvasti kokemuksen syvästä rentoutumisesta, siihen tilaan oli helpompi päästä myös itsenäisesti erilaisten tekniikoiden avulla. Tekniikat, jotka eivät ennen energiahoitoihin tutustumista tuntuneet toimivan minulle, alkoivat vähitellen tuntua mahdollisilta.
Palautumista ei tarvitse aloittaa vasta, kun jokin on pielessä
Tämä on ehkä suurin asia, jonka energiahoidot ovat muuttaneet ajattelussani.
Palautumiseen panostaminen nähdään helposti ongelmien korjaamisena. Sitä tarvitaan, kun ihminen on uupunut, nukkuu huonosti tai ei enää jaksa. Mutta palautumista voi ajatella myös ennen sitä.
Ihminen voi voida hyvin, pitää elämästään ja saavuttaa tavoitteitaan. Työt hoituvat ja arki pyörii. Silti keho voi olla jatkuvasti hieman liian korkealla valmiustasolla. Jos siihen on tottunut vuosien ajan, sitä ei välttämättä edes tunnista poikkeavaksi.
Ehkä jatkuva pieni kiireen tunne on vain osa omaa luonnetta. Jännittyneet hartiat ovat vain osa kehoa. Illalla ajatuksia pyörittävä mieli kertoo ehkä siitä, että on tunnollinen ja kiinnostunut asioista.
Näin minäkin ajattelin pitkään.
Persoonallisuudella on toki vaikutuksensa, mutta omalla kohdallani ymmärsin vähitellen, että kyse oli myös siitä, mihin kehoni oli tottunut.
Energiahoitojen merkitys on ollut minulle juuri tässä. Ne eivät ole ratkaisseet jotakin suurta ongelmaa, vaan auttaneet minua ymmärtämään omaa kehoani tavalla, johon pelkkä tieto ei aiemmin riittänyt. Ne ovat ennen kaikkea opettaneet minut kuuntelemaan, mitä kehoni yrittää kertoa.
Siksi ajattelen, ettei energiahoidoista ja muista hermoston tasapainoa tukevista menetelmistä tarvitse puhua vain silloin, kun ihmisellä on jokin selkeä vaiva. Niistä voi olla hyötyä myös ihmiselle, jonka elämä on suurimmaksi osaksi hyvin. Ihmiselle, jolla on paljon vastuuta, tavoitteita ja tekemistä. Ihmiselle, joka on tottunut pärjäämään.
Palautumiseen ei tarvitse havahtua vasta silloin, kun jokin on mennyt pieleen. Sitä voi harjoitella ja vahvistaa myös silloin, kun elämä on hyvää.
Ehkä juuri siinä on yksi energiahoitojen kiinnostavimmista mahdollisuuksista: ne voivat olla yksi tapa oppia ymmärtämään omaa kehoa paremmin, tunnistaa sen viestejä ja rakentaa paremmat edellytykset sille, että voimme jatkossakin tehdä, saavuttaa ja elää meille merkityksellisiä asioita – ilman että kehomme joutuu jatkuvasti maksamaan siitä hintaa.
– Johanna Lattu