Hengitys on välttämätöntä hapen saamiseksi, sen tiedämme kyllä. Mutta hengityksellä on paljon muitakin tehtäviä.
Hengitys on yksi elimistön tärkeimmistä automaattisista toiminnoista. Useimmat ajattelevat hengityksen liittyvän vain hapen saantiin, mutta todellisuudessa se vaikuttaa lähes kaikkiin kehon säätelyjärjestelmiin: hermostoon, sydämeen, verenkiertoon, unen laatuun, lihasjännitykseen, ruoansulatukseen ja jopa tunteiden säätelyyn. Hengitys siis peilaa hyvin paljon autonomisen hermoston toimintaa.
Hengitys toimii sekä tahdosta riippumattomasti että osittain tahdonalaisesti, minkä vuoksi stressi ja kehon tila näkyvät siinä nopeasti.
Hengityksen tärkein tehtävä on tietenkin tuoda happea ja poistaa hiilidioksidia. Happi siirtyy keuhkoista vereen ja kulkeutuu kudoksille energian tuotantoa varten. Samalla elimistö poistaa hiilidioksidia, jota syntyy aineenvaihdunnan sivutuotteena. Hiilidioksidi ei kuitenkaan ole pelkkä jätekaasu, vaan tärkeä hengityksen säätelijä. Aivojen hengityskeskus seuraa jatkuvasti veren hiilidioksidipitoisuutta ja muuttaa hengitystä sen perusteella.
Hengitys ja autonominen hermosto vaikuttavat toisiinsa. Hidas ja rauhallinen hengitys aktivoi parasympaattisen hermoston tärkeintä hermoa eli vagushermoa. Se vaikuttaa muun muassa sydämen lyöntitiheyteen, ruoansulatukseen ja immuunipuolustukseen. Tietoisilla hengitysharjoituksilla saadaan laskettua stressitasoja tehokkaasti, koska vagushermon aktiivisuus lisääntyy.
Stressissä vagushermon toiminta puolestaan heikkenee. Samalla hengitys muuttuu pinnalliseksi ja nopeammaksi ja hermosto jää ylivireään tilaan.
Pallea on tärkein hengityslihas. Sisäänhengityksessä pallea supistuu alaspäin ja keuhkot täyttyvät ilmalla. Uloshengityksessä pallea rentoutuu ja nousee ylöspäin, mikä työntää ilman keuhkoista ja vetää vatsaa sisäänpäin. Pallean rentoutuminen stimuloi vagushermoa luontaisesti, sillä vagushermo kulkee pallean läpi. Pallea hieroo oikein toimiessaan myös sisäelimiä ja edistää lymfan eli imunestekierron toimintaa.
Pallean toimintaan vaikuttaa usein myös tunnestressi. Se voi liittyä esimerkiksi riittämättömyyden tai epävarmuuden tunteisiin tai siihen ettei voi vaikuttaa omaan elämäänsä kuten tahtoisi. Myös jatkuva suorittaminen tai kontrollointi liittyvät pallean alueeseen.
Kun pallea toimii normaalisti, hengitys on energiatehokasta ja rauhallista. Stressi kuitenkin muuttaa hengityksen pinnalliseksi. Tällöin hengityksessä käytetään enemmän apuhengityslihaksia, kuten kaulan ja rintakehän yläosan lihaksia. Pallean liike jää vajaaksi ja hengitys muuttuu tehottomammaksi.
Pitkittynyt stressi lisää lihasjännitystä myös keskivartalossa, mikä voi estää pallean normaalia liikettä. Tämä voi aiheuttaa tunteen, ettei saa kunnolla ilmaa. Monet alkavat huokailla, haukotella tai yrittää hengittää jatkuvasti syvään. Vaikka keuhkot toimisivat normaalisti, ihminen kokee silti, ettei happi riitä.
Stressitason noustessa sympaattinen hermosto supistaa hengitysteitä ympäröiviä sileitä lihaksia. Sen takia esimerkiksi astmaatikoille stressaava tilanne voi olla vaikea. Henki ei kirjaimellisesti kulje.
Yksi tavallisimmista hengityksen säätelyn häiriöistä on liikahengitys eli hyperventilaatio. Siinä ihminen hengittää enemmän kuin elimistö tarvitsee. Tämä ei aina tarkoita näkyvästi raskasta hengitystä, vaan kyse voi olla huomaamattoman tiheästä tai tarpeettoman syvästä hengityksestä. Liikahengityksessä hiilidioksidia poistuu verestä liikaa, jolloin sen pitoisuus laskee. Liian alhainen hiilidioksiditaso taas heikentää hapen siirtymistä verestä kudoksiin.
Matala hiilidioksiditaso voi aiheuttaa monenlaisia oireita: huimausta, pistelyä, sydämentykytystä, rintakehän puristusta, hapenpuutteen tunnetta, heikotusta ja epätodellista oloa. Oireet voivat muistuttaa vakavaa sairautta, vaikka taustalla olisi hengityksen säätelyhäiriö. Koska hapenpuutteen tunne tuntuu todelliselta, ihminen yrittää hengittää vielä enemmän, mikä pahentaa tilannetta. Esimerkiksi paniikkikohtaus on usein liikahengityksen seuraus.
Stressillä on suuri rooli liikahengityksessä. Kun hermosto on jatkuvasti valppaustilassa, hengitys kiihtyy helposti huomaamatta. Pitkittyneenä tästä voi tulla automaattinen hengitysmalli. Myös ahdistus, traumat ja muu jatkuva kuormitus voivat herkistää hengityskeskusta niin, että se tulkitsee pienetkin tuntemukset hengitysvaikeuksiksi. Stressaantunut ihminen alkaa pelätä normaaleja tuntemuksia ja alkaa tarkkailla hengitystään, mikä taas lisää stressiä entisestään. Siksi paniikkikohtaukset ovat tuttu ilmiö monille kuormittuneille.
Hengitykseen voivat vaikuttaa myös monet fyysiset tekijät. Astma, allergiat, nenän tukkoisuus, refluksitauti, anemia, sydän- ja keuhkosairaudet sekä uniapnea vaikuttavat usein myös hengitykseen. Lisäksi kivut, huono ryhti, vähäinen liikunta ja jatkuva istuminen saattavat heikentää pallean toimintaa ja rintakehän liikkuvuutta.
Uniapneassa hengitystiet ahtautuvat unen aikana. Stressi voi pahentaa tätä autonomisen hermoston kautta, sillä ylivireä hermosto heikentää unen laatua ja hengityksen vakautta. Samalla jatkuva huono uni lisää stressiä, jolloin syntyy ikävä kierre.
Koska hengitys on yhteydessä sekä kehoon että mieleen, sen häiriöt voivat näkyä hyvin monenlaisina oireina. Hengityksen rauhoittaminen, pallean toiminnan tukeminen, stressin vähentäminen ja autonomisen hermoston tasapainottaminen helpottavat tilannetta.
Hengitys on siis tärkeä osa kokonaisvaltaista hyvinvointia eikä pelkästään keuhkojen toimintaa hapen kuljettamiseksi elimistöön.