Negatiiviset ajatukset vellovat päässä päivästä toiseen ja kohottavat stressitilaa. On hyvä huomioida omien ajatusten vaikutus mielialaan.
Ajattelemme jokainen päivittäin kymmeniä tuhansia ajatuksia. Suurin osa niistä toistuu
päivästä toiseen ja aika moni on sävyltään negatiivinen.
On vanhojen vääryyksien muistelua (”Olisi pitänyt silloin sanoa näin”), omien mokien
häpeämistä (”Varmasti kaikki yhä muistavat sen illan vuonna 2006”) tai tulevaisuuden
murehtimista (”Sairastun taatusti syöpään, koska äitinikin sairastui”).
On toisten ihmisten käytöksen ylianalysointia (”Hän ei ole vastannut viestiin, onko hän
suuttunut?”) tai arvostelua (”Aina se tekee noin”) tai etukäteen pääteltyjä tapahtumakulkuja
(”Hän ei takuulla auta minua”).
Hassu juttu on, että melko harva näistä ajatuksista on oikeasti totta. Silti käytämme joka
päivä jopa tuntikausia kaikenlaiseen vatvomiseen ihan huomaamattamme. Se ei
kuitenkaan ole niin harmitonta kuin luulisi.
Kun ajatuskela pyörii samaa uraa, vahvistaa se joka kerralla niitä aivojen hermoratoja,
jotka liittyvät kyseisten ajatusten aiheuttamiin tunteisiin. Koulutamme myös samalla
aivomme havaitsemaan asioita, jotka tukevat näitä ajatuksia – olivatpa ne totta tai eivät.
Sen seurauksena käsityksemme maailmasta alkaa näkyä tietynsävyisten linssien läpi.
Ihminen, joka ajattelee lähinnä negatiivisesti, näkee maailman ja elämän samalla tavoin:
huolten, pelkojen ja toivottomuuden kautta. Kun taas henkilö, jonka ajatusmaailma on
positiivisempi, havaitsee elämässään paljon enemmän mahdollisuuksia, hyvää ja
mielekästä. Tämä tapahtuu, vaikka molempien henkilöiden elämäntilanne olisi suurin
piirtein sama.
Kyse ei ole toksisesta positiivisuudesta, jolla yritetään selittää pois elämän vaikeudet, vaan
tietoisesta hyvien asioiden huomaamisesta, joka muotoutuu myöhemmin automaatioksi.
Taustalla on aivojen muovautumiskyky eli neuroplastisuus. Se onkin todellinen
supervoima, jota voi käyttää edukseen. Aivojen positiivisiin tunteisiin liittyvät hermoradat
vahvistuvat, kun niitä treenaa.
Tietoinen hyvään keskittyminen ei estä ikäviä asioita tapahtumasta, vaan pikemminkin
opettaa meitä näkemään ne oikeassa perspektiivissä. Kun katsoo koko kuvaa, huomaa
myös ne hyvät jutut, jotka yhä ovat olemassa, vaikka elämässä olisikin juuri nyt vaikeaa.
Tämä helpottaa vaikeuksien läpi kulkemista.
Negatiivinen ja huoliajattelu on myös jatkuvan stressin lähde. Aivot eivät ymmärrä, että
kyseessä on vanha tapahtuma tai tulevaisuuden pelko, vaan ne luulevat, että tilanne on
päällä juuri nyt.
Aivojen mantelitumake eli amygdala on erikoistunut uhkien havaitsemiseen pitääkseen
meidät turvassa. Uhkaksi kokemansa ärsykkeen havaitessaan se antaa elimistölle käskyn
nostaa välittömästi stressihormonitasoja, sykettä ja lihasjännitystä ja valmistaa kehoa
toimintaan: taisteluun, pakenemiseen tai jähmettymiseen.
Uutisten ylenmääräinen kulutus ja niin kutsuttu doomscrollaus tekevät meille hallaa. Ne
luovat mieleen jatkuvaa ahdistuksen ja pelon kehää. Stressitasot nousevat, kun seuraa
voimattomana maailmassa tapahtuvia epäoikeudenmukaisuuksia. Viisasta onkin rajoittaa
omaa uutisten kulutustaan ja suojella siten itseään ja hermostoaan.
Monesti negatiivisen ajattelun juurisyy löytyy lapsuudesta asti. Kukaan meistä ei synny
ajattelemaan negatiivisesti.
Aiemmin mainitun mantelitumakkeen eli aivojemme ”palohälyttimen” kehitykseen vaikuttaa
suuresti lapsen ensimmäisten elinvuosien kokemukset. Jos vauva ei saa hyväksyviä
katseita ja läheisyyttä, voi mantelitumake kehittyä yliherkäksi havaitsemaan oletettuja
uhkia. Samoin lapsuusaikana koettu pitkäaikainen stressi, kuten vanhempien jatkuva
riitely, laiminlyönnin kokemus ja ongelmat vanhemman kiintymyssuhteessa lapseen
vaikuttavat amygdalan kehitykseen. Jo äidin raskausaikana kokema stressi vaikuttaa
sikiöön.
Kun elämä tuo lisää negatiivisia kokemuksia, alkaa ajatusmaailma helposti kulkea
negatiivista, huolten sävyttämää rataa. Lapsena sisäistetty uskomus ”en ole tärkeä”
kasvaa korkoa aikuisiälle ja luo tarvetta hallita turvattomuutta skannaamalla uhkia
etukäteen ja etsimällä omille uskomuksille vahvistusta muiden käytöksestä.
Kun ihminen on stressitilassa, pitää se aivot jatkuvasti samoilla ajatusradoilla.
Autonomisen hermoston sympaattisen osan ollessa aktiivisena ja ylivirittyneenä meidän on
hyvin vaikea nähdä vaihtoehtoja, uskoa hyvään ja olla toiveikas. Senkin vuoksi
stressikuorman purkaminen olisi erittäin tärkeää.
Parasympaattisessa hermoston tilassa keho palautuu ja korjaa itseään. Tähän levon ja
turvan tilaan pääsy ei ole aina helppoa, etenkin jos kuormitus on kestänyt pitkään. Joskus
siihen voi tarvita ulkopuolista apua.
Body Mind Energy Balancing -menetelmä on kehitetty pitkäaikaisen stressin purkamiseen
hermostotasolta asti. Sen avulla voidaan vapauttaa myös hyvin vanhaakin tunnestressiä,
joka on meistä monella jatkuvan taustakuormituksen lähde.
Stressitasojen aleneminen näkyy yleensä kehollisten asioiden lisäksi parempana
mielialana ja huoliajattelun vähenemisenä. Ihminen palaa myös mieleltään siihen
tasapainotilaan, jossa hänen kuuluisi olla.