Viime artikkelissa käsittelimme sitä, miten vahingollista emotionaalinen stressi keholle on ja miten se voi synnyttää jopa vakavia fyysisiä sairauksia.

Nyt alamme tarkastella miten lääketiede ja luontaishoidot näkevät ihmisen ja miten laajempi näkemys ihmisestä auttaa hoitamaan erityyppisiä ongelmia kokonaisvaltaisemmin.

Apua terveydenhuollosta?

Monet nykyajan kroonisista ongelmista johtuvat osittain tai kokonaan kehon kroonisesta stressitilasta ja terveydenhuollolla ei valitettavasti ole kovinkaan tehokkaita menetelmiä tähän ongelmaan. Terveydenhuolto tekee parhaansa ja yrittää antaa oireita helpottavia keinoja, kuten unilääkkeitä unettomuuteen tai kipulääkettä selkäkipuun.

Terveydenhuollon yksi ongelma on se, että valitettavasti juuri koskaan ei osata katsoa ihmistä kokonaisuutena eikä siksi ymmärretä, että oireet ovat usein vain pieniä osia suuremmasta ja kokonaisvaltaisemmasta ongelmasta kehossa joka on saanut alkunsa lähes aina jonkinlaisesta stressitilasta.

Tällainen stressitila voi aiheuttaa hyvin monenlaisia oireita, riippuen siitä mihin kehon järjestelmään stressi on eniten vaikuttanut. Hermosto ohjaa suoraan tai välillisesti kaikkia kehon toimintoja joten kroonisen stressin seurauksena voi syntyä oikeastaan mitä tahansa oireita kuten esim. unettomuutta, masennusta, väsymystä, selkäkipua, skolioosia, kilpirauhasongelmia, pakkoajatuksia jne jne.

Kun henkilölle tulee sitten oireita, hän menee lääkäriin. Valitettavasti monesti lääketieteellä huimista teknologisista resursseistaan huolimatta ei olekaan antaa kovin tehokasta apua moniin nykyajan kroonisiin ongelmiin. Entä jos lääketiede ei osaakaan auttaa, mistä henkilö voi saada apua silloin?

Lääketiede ja luontaishoidot

Luontaishoidot poikkeavat perusperiaatteeltaan lääketieteestä merkittävästi. Lääketiede katsoo ihmistä mekaanisena koneena, johon tulee vikoja, joita täytyy korjata. Lähtötilanne ja perusajatus on sama kuin auton huollossa: jos autossa on rengas puhki, autoon vaihdetaan rengas, eikä kaasuttimella tai muilla auton osilla ole mitään tekemistä puhjenneen renkaan kanssa. Tämä ajattelumalli on looginen ja toimii hyvin mekaanisen koneen kuten auton tapauksessa. Ihmiskeho ei kuitenkaan ole pelkkä mekaaninen kone, ja jos sitä katsotaan vain sellaisena, ollaan hyvin hataralla pohjalla jo alkumetreillä kun yritetään ymmärtää sitä, miten keho toimii ja miten sen ongelmia pitäisi hoitaa.

Luontaishoidoissa keho nähdään elävänä kokonaisuutena missä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja missä kokonaisuutta ohjaa viisaus joka yrittää pitää kehon terveenä. Jos kehossa on ongelma yhdellä alueella, on järjetöntä yrittää korjata vain tuota aluetta koska ongelma yhdellä alueella ei ole koskaan eristetty muusta kehosta. Ongelma yhdellä alueella vaikuttaa muualle kehoon ja muun kehon ongelmat vaikuttavat siihen. Ellei kokonaisuutta edes katsota, ei ongelmaa koskaan voida ymmärtää kuin hyvin pinnallisesti ja tästä seuraa se, että hoitomenetelmät ovat vähintäänkin puutteellisia elleivät vahingollisia ja hoitotulokset sen mukaisia.

Yksinkertaistaen voidaan sanoa että lääketiede keskittyy sairauteen taistelemalla sitä vastaan. Luontaishoidot taas keskittyvät terveyteen, tavoitteena on lisätä kehon terveyttä jotta keho paranee ja sairaus poistuu kehon paranemisen myötä.

Haluamme tuoda tässä esille sen, että tarkoituksemme ei ole arvostella lääketiedettä kokonaisuutena, se on saanut monia hyviä asioita aikaan ja on tilanteita, joissa lääketiede on ehdoton ykkönen. Ongelma lääketieteen nykytilassa on se, että kaikki terveysongelmat eivät vastaa hyvin lääketieteelliseen mekanistiseen lähestymistapaan, joten mielestämme lääketieteellä olisi oppimista myös luontaishoidoista. Ihannetilanne olisi jos molempien lähestymistapojen parhaat puolet yhdistettäisiin, jolloin hoitotulokset olisivat huimasti parempia, kuin mitä nykyään saavutetaan pelkästään lääketieteen keinoin.

Esimerkkinä krooniset selkäkivut

Katsotaan yhtenä esimerkkinä sitä, miten laajempi ymmärrys oireiden syistä voisi auttaa kroonisten selkäkipujen hoitamista.

Kun henkilö menee lääkäriin ja hänellä on kroonisia selkäkipuja, yleensä selkä kuvataan ja kuvista etsitään poikkeamia kuten kulumia. Mikäli kuvista löytyy jotain poikkeavaa, vedetään tästä johtopäätös, että kipu johtuu tuosta poikkeamasta ja että ainoa tapa saada kipu pois on esim. että selkä leikataan.

Joskus leikkaus auttaa kipuun, joskus taas ei, mikä voi johtaa siihen että selkä leikataan kerta toisensa jälkeen, eikä apua tule välttämättä monenkaan leikkauksen jälkeen. Mikä meni vikaan? Miksi leikkaus ei aina auta, vaikka oireen syy on selvästi nähtävissä kuvissa?

Syy tähän näennäisesti mystiseen tilanteeseen on, että kuvassa näkynyt poikkeama ei ollut selkäkivun syy, vaan oire jostakin muusta syvemmästä syystä. Mikäli hoidetaan vain oiretta, ei tilanne parane kuin ehkä vain hetkeksi, jos sitäkään. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen olisikin ollut hyvä lähteä miettimään mistä muusta kipu voi tulla, sen sijaan että tehdään sama uudestaan ja odotetaan että lopputulos on erilainen kuin viime kerralla.

Olemme hoitaneet paljon kroonisista selkäkivuista kärsiviä hyvin tuloksin ja se mitä olemme ymmärtäneet on, että krooninen stressi on usein myös kroonisten selkäkipujen perimmäinen syy.

Miten stressi voi aiheuttaa selkäkipua ja välilevyn pullistumia ja pitkällä aikavälillä jopa kulumia? Tämä voi aluksi kuulostaa vaikealta käsittää mutta on itse asiassa hyvin loogista kun ongelman kehittymisen purkaa auki.

Alla yksi esimerkki miten selkäkipu voi kehittyä.

  1. Henkilö nimeltä Marko on töissä IT-alan työpaikassa. Eräänä päivänä sähköpostiin tulee ilmoitus että YT-neuvottelut lähestyvät ja että suuri osa työntekijöistä tullaan erottamaan.
  2. Marko tajuaa että hänellä ei ole ollut projekteja kovinkaan paljon viime aikoina joten hän on vaarassa saada potkut.
  3. Markoa alkaa pelottaa. Miten hän selviää perheen laskuista jos häneltä loppuvat työt?
  4. Pelko saa Markon autonomisen hermoston jännitystilaan. Jännitys kohdistuu erityisesti alaselän ja lantion syviin lihaksiin jotka jännittyvät ja Markon lantio kääntyy virheasentoon. Samalla Markon alaselkään muodostuu lievä skolioosi koska lantio on nyt vinossa asennossa ja jalat ovat tuosta virheasennosta johtuen ns. erimittaiset.
  5. Marko käy salilla töiden jälkeen ja tekee jalkakyykkyä. Samalla työasiat pyörivät mielessä. Marko ei itse huomaa että lantio on vinossa ja laittaa tankoon paljon painoa.
  6. Kyykkysarjan aikana Marko tuntee pienen piston alaselässä mutta ei välitä siitä. Lantion vino asento ja siitä seurannut skolioosi on aiheuttanut epätasaisen puristuksen alaselän välilevyihin, joihin kyykkäyksen aikana kohdistuu tavallista suurempi ja epätasainen paine.
  7. Seuraavana aamuna Markon selkä on todella kipeä eikä hän meinaa saada sukkia jalkaansa. Hän varaa ajan lääkärille.
  8. Lääkäri kuvaa selän ja löytää sieltä lievän välilevyn pullistuman. Lääkäri määrää kipulääkkeitä ja lähettää Markon kotiin. Tilanne ei ole niin paha että se vaatisi välitöntä leikkausta.
  9. Marko lepäilee kotona seuraavat päivät ja saa pian tiedon työpaikan YT-neuvotteluista että hän sai pitää työpaikan. Marko huokaisee helpotuksesta.
  10. Autonominen hermosto rentoutuu ja alaselän kramppi helpottaa. Lantion asento korjautuu ja skolioosi oikenee Markon tietämättä. Viikon päästä Markon selkäkivut ovat helpottaneet ja hän palaa tyytyväisenä töihin.

Edellä olevassa esimerkissä Markon stressi poistui ennen kuin kehoon tuli vielä vakavampia oireita kroonisen jännitystilan ja kehon asentovirheiden takia. Pitkään jatkuessaan tuollaiset asentovirheet voivat aiheuttaa mm. kulumia kun keho rasittuu tavallista enemmän.

Entä jos Markon oire olisi kroonistunut? Olisiko leikkaus ollut ainoa toivo? Entä jos leikkaus ei olisikaan auttanut vaan kivut olisivat jatkuneet? Mitä tuossa tilanteessa olisi ollut tehtävissä? Olisiko tuossa tilanteessa enää energiahoidoillakaan pystytty auttamaan?

Näihin ja muihin mielenkiintoisiin kysymyksiin annamme vastauksia artikkelisarjan seuraavassa osassa.